Skip to main content

Minihuuto

Kuninkaan kuoleman varjo

Vuorilla leijui raskas hiljaisuus. Sota ei ollut päättynyt, mutta hetkeksi taistelut olivat vaimentuneet. Sen sijaan leireissä kuiskattiin uudesta huhusta, joka kulki nopeammin kuin yksikään ratsastaja. Kuningas oli kuolemassa. Samaan aikaan Jester Henly istui omassa leirissään kuin mies, joka uskoi kaiken viimein kääntyneen edukseen. Hän oli käskenyt tuoda keskelle leiriä suuren koristeellisen tuolin, jonka ympärille Varjojen […]

Liittoumien hajoaminen

Vuorten ylle oli noussut raskas harmaa taivas. Leirit seisoivat yhä paikoillaan, mutta mikään ei ollut enää ennallaan. Nuotiot paloivat kylminä, vartijat vaihtoivat levottomia katseita ja kylistä saapuvat sanansaattajat kertoivat yhä synkempiä uutisia. Jesterin Varjojen kilta liikkui öisin. Kokonaisia varastoja tyhjennettiin. Karjaa katosi aitauksista, kauppiaiden kuormia ryöstettiin ja kyläläiset alkoivat lukita ovensa jo ennen auringonlaskua. Vartiokaartin […]

Vihollisen vihollinen

Leirissä vallitsi sekasorto. Lohikäärmesoturit olivat ehtineet ottaa askeleita eteenpäin, Vartiokaarti kiristi otettaan aseista ja Jesterin mukana kulkevat kiltalaiset pitivät yhä kiinni Mei Takeshista. Nuotiosta nouseva savu levisi matalalle leirin ylle, ja vuorilta puhaltava tuuli sai telttojen liepeet lepattamaan levottomasti. Sitten leirin ulkopuolelta alkoi kuulua raskaita askelia ja sotahuutoja. Raakalaiset saapuivat paikalle. Orrick Bjorkson marssi ensimmäisenä […]

Petos paljastuu

Jester ei jäänyt odottamaan vastausta. “…Minulla on suunnitelma.” Hän kääntyi ja lähti liikkeelle, eikä Perellon jäänyt paikalleen. Vartiokaartin sotilaat seurasivat komentajaansa, ja hetken kuluttua he kulkivat leirin halki kohti toista joukkoa. Lohikäärmesoturit olivat kerääntyneet avoimelle alueelle telttojen väliin. Osa seisoi valmiina, osa seurasi tilannetta tarkasti, mutta kukaan ei vielä liikahtanut. Mei Takeshi astui esiin, kun […]

Kruunu ilman perillistä

Leiri oli levoton. Sotilaat liikkuivat edestakaisin, aseita teroitettiin, ja keskustelut jäivät kesken aina, kun joku uusi viesti tai huhu kulki läpi joukon. Vuorten varjot ulottuivat jo pitkälle maahan, vaikka päivä ei ollut vielä ohi. Silloin luutnantti kiiruhti paikalle. Hän kulki nopeasti Perellonin luo, pysähtyi ja ojensi käärön molemmin käsin. “Viesti kuninkaalta.” Alain Perellon otti käärön […]

Riita kullasta

Solan tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa. Leiri oli pystytetty avoimelle tasaiselle alueelle vuorten juurelle. Maassa näkyi kuluneita polkuja, tulisijojen hiilloksia ja jälkiä siitä, että joukko oli viipynyt paikalla jo hetken. Lohikäärmesoturit harjoittelivat hieman kauempana, aseiden liikkeet piirtyivät ilmaan tasaisina kaarina. Jester Henly kulki leirin halki säkki olallaan. Se näytti raskaalta. Kangas oli venynyt ja muotoutunut […]

Hetki, jolloin sanat eivät riittäneet

Kapea solatie kiemurteli vuorten välissä, ja kiviseinämät nousivat jyrkkinä molemmin puolin. Tuuli kulki niiden läpi viheltäen ja nosti mukaansa hienoa pölyä, joka leijui ilmassa kuin harmaa usva. Orrick Bjorkson seisoi solan keskellä Alain Perellonin kanssa. Heidän takanaan levittäytyivät Pohjoisen raakalaiset ja Vartiokaarti, aseet valmiina mutta vielä paikoillaan. Orrick puhui ääneen, eikä yrittänyt peittää ääntään. “Sitä […]

Mies, jonka meri palautti

Samaan aikaan kun Pohjoisessa kruunu vaihtui ja vuorten takaa alkoivat kiertää levottomat huhut, kulki Faberin rajoilla pieni joukko. Tie mutkitteli metsän ja kivisten rinteiden välissä. Ilma oli lämmin, mutta tuuli kuljetti mukanaan meren hajua kaukaa. Joukko eteni rauhallisesti, mutta ei huolettomasti. Jester Henly kulki edellä. Hänen askelensa oli kevyt, ja hänen katseensa liikkui jatkuvasti ympäristössä, […]

Vuorten takana jokin liikkuu

Orrick Bjorksonin kruunajaisia ei ehditty juhlia pitkään. Ranta oli vielä täynnä väkeä. Meri löi rantakiviin raskaasti, ja suolainen tuuli tarttui vaatteisiin ja hiuksiin. Jotkut nostivat vielä aseitaan ilmaan ja huusivat uuden kuninkaan nimeä, toiset seisoivat paikoillaan ja katsoivat hiljaa, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Silloin väkijoukko alkoi liikahtaa. Vartiokaartin sotilaat työntyivät eteenpäin tiiviissä rivissä, ja heidän panssarinsa […]

Myrsky valitsi kuninkaansa

Tuuli kävi kovana Tyrskysaarilla sinä päivänä, kun sodat julistettiin päättyneiksi. Meri löi rantaa vasten raskaasti, ja rannalle kokoontunut kansa seisoi paikoillaan odottaen. Oswald Bjorkson seisoi heidän edessään suorana ja ylpeänä. Hän katsoi väkijoukkoa kuin se olisi jo hänen valtakuntansa. “Raakalaiset! Viimein sodat ovat ohi”, hän julisti. “Tyrskysaaret ovat yhdistyneet lippumme alle. Nyt minä ja veljeni […]