Soturia ei kuitenkaan odottanut erämaassa vihollisia eikä myöskään omia sotureita. Hänen päästyänsä kirjeessä mainittuun kokoontumispaikkaan, siellä oli vain hylätyt leirin jäänteet. Baon tutkiessa leirin jäänteitä, hänen huomaamattaan hallitsijan palveluksessa ollut velho lasketti valtavan lumivyöryn, joka vyöryi soturin yli ja hautasi hänet lumen alle. Soturi yritti turhaan kaivautua lumen seasta vapauteen ja hän menehtyi lumen hautaamana. Baon henki ei kuitenkaan saanut rauhaa ja vielä tänä päivänäkin hänen henkensä vaeltaa vuoristossa vuoriston aaveena etsimässä vihollisten armeijaa, joilta hänen tulee suojella perhettään.
Vuoristossa yöllä liikkuneet tai retkeilleet ovat saattaneet tuntea kuinka joku katselee heitä lumisen ympäristön keskeltä. Kun he ovat katselleet ympärilleen, ei maastossa ole näkynyt ketään tai mitään, mutta levoton tunne on jäänyt. Jos retkeilijä on kuulunut lohikäärmeheimoon, Bao on saattanut tulla tervehtimään heitä suuren lumileopardin muodossa ja hän on saattanut johdattaa heidät turvallisesti yli jäisen, vuoristoisen erämaan.
Erityisesti lumivyöryjen hetkellä Bao on saapunut paikalle etsimään velhoa, joka hautasi hänet lumen alle. Osa lumivyörystä selvinneistä kertoo, kuinka he olivat nähneet suuren lumileopardin lähistöllä juuri ennen lumivyöryä ja sen aikana. Jos lumileopardilta on pyytänyt apua ja kutsunut häntä Baoksi tai Baolongiksi, se on saattanut tulla auttamaan ylös kaivautumisessa. Muuten lumileopardi on näyttänyt katselevan lumivyöryn uhria murheellisesti ja näyttänyt etsivän jotain lähimaastosta. Kummallisinta on kuitenkin se, että lumileopardin jälkiä ei ole koskaan löytynyt myöhemmin.
Kun Bao oli lähtenyt varusteineen kohti jäistä erämaata suojelemaan perhettään ja koko kyläänsä, Tailongin ja lasten kanssa jääneet kyläläiset sitoivat Tailongin hopealla vahvistetulla köydellä ja suukapuloivat hänet. Tämän jälkeen he ottivat lapset kiinni ja uhkasivat surmata lapset, jos Tailong muuttuu lohikäärmemuotoonsa tai kieltäytyy lähtemästä kyläläisten mukaan. Tailong pysyi ihmismuodossaan ja seurasi alistuneena kyläläisiä.
Kyläläiset kuljettivat Tailongin ja lapset hallitsijan luokse. Hallitsija oli mielissään ja palkitsi kyläläiset suurilla säkeillä kultaa. Kyläläiset olivat kuitenkin ahneita. Heille ei riittänyt se kulta, minkä he saivat hallitsijalta vaan he halusivat lohikäärmeen kokonaan itselleen. Kyläläiset katsoivat, miten Tailong ahdettiin hopeoituun selliin, missä oli rautaiset, vahvat kalterit. Avaimet hän laittoi omaan kaulaansa ja lähetti kyläläiset koteihinsa. Tailongin lapset hän antoi palvelijoiden mukaan.
Illan tullen kyläläiset hiipivät takaisin haltijan tiluksille ja murtautuivat sisään. He etsivät huoneen, missä Tailongia säilytettiin ja yrittivät murtaa häkin lukkoa tuloksetta. Eräs hallitsijan palvelijoista näki tämän ja meni herättämään isäntänsä. Hallitsija oli raivoissaan ja määräsi ahneet kyläläiset pakkotöihin kuolemaan asti kaivoksille ennen poistumistaan kohti makuukammareita.
Tailongin onnistui murtaa vankilansa lukko sisältäpäin, sillä kyläläiset olivat onnistuneet hajottamaan lukkoa juuri tarpeeksi, että se murtui lohikäärmeen henkäyksen seurauksena. Vapauduttuaan Tailong hiippaili palatsin hiljaisilla käytävillä etsien lapsiaan. Eräästä huoneesta näkyi lämmin, kynttilöiden lepatus ja sieltä kuului puhetta. Hallitsija kiitti velhoa Baon eliminoimisesta ja palkitsi tämän avokätisesti. Siinä hetkessä Tailong raivostui suunnattomasti. Hän muuntautui takaisin lohikäärmeen muotoonsa ja ryntäsi sisään huoneeseen. Hän syöksyi päin hallitsijaa ja velhoa raivosta kihisten yrittäen syödä nämä.
Velho onnistui lausumaan viimeisen loitsunsa ennen, kun Tailong hotkaisi hänet ja hallitsijan suihinsa. Viimeisen loitsun seurauksena Tailongin koko keho alkoi hohkaa suunnatonta kuumuutta, mikä sai hallitsijan palatsin samettiset verhot leimahtamaan liekkeihin. Tämän jälkeen Tailong singahti kohti taivasta, mistä hän ei velhon kirouksen takia päässyt enää laskeutumaan alas. Hän joutui katselemaan, miten palatsi paloi hiljalleen poroksi voimatta pelastaa lapsiaan tai varoittaa ketään.
Tarinoiden mukaan Tailongin lapset sekä lapsista huolehtineet palvelijat selvisivät tulipalosta ja onnistuivat pakenemaan. Lapsista kasvoi rohkeita sotureita, jotka muuttivat aikuisina puolisoineen asumaan vanhaan taloonsa vuorille. Aikojen kuluessa talo muuttui yhteisölliseksi harjoituspaikaksi lohikäärmesotureiden perheelle ja myöhemmin sen ympärille rakentui kokonainen suljettu kylä, johon pääsivät asumaan vain lohikäärmesotureiden perheen jäsenet.
