Mei Takeshi oli kotoisin tästä lohikäärmesotureiden kylästä. Hän oli harjoitellut kamppailulajeja ja taistelemista pienestä asti ja hän oli äärimmäisen taitava miekkailija. Muiden lohikäärmesoturien tavoin hänen liikkeensä olivat paitsi elegantteja, myös vaarallisia, sillä ne jäivät harvoin osumatta maaliinsa.
Lohikäärmesaarella asuvat kyläläiset olivat äärimmäisen kunnioittavia lohikäärmesotureita kohtaan, sillä nämä pysyivät pääosin omassa rauhassaan katseilta piilossa, mutta heidän maineensa hurjina taistelijoina oli kiirinyt kyläläisten korviin. Koska lohikäärmesoturit olivat ylpeitä lohikäärmesaarestaan, he puolustaisivat tiukan paikan tullen kotiaan ja myös yhteisön ulkopuolella elävät kyläläiset uskoivat, että heitä suojeltaisiin kaikkia saarelle hyökkääviä valloittajia vastaan. Kyläläiset saivat siis rauhassa käydä kauppaa ja elää elämäänsä, sillä niin kauan, kun he eivät häiritsisi tai vihastuttaisi lohikäärmesotureita, lohikäärmeiden siunaus olisi myös heidän yllään.
Kamppailulajien harjoittelemisen lisäksi lohikäärmesoturit käyttivät suuren osan päivästään meditoidessa ja yhteisöä auttavissa tehtävissä. Mein päivittäisiin tehtäviin kuului peltotöitä ja Tailong lohikäärmeelle pyhitetyn temppelin puutarhasta huolehtimista.
Jokainen yhteisön jäsen oli saanut osakseen yhdestä kahteen heille annettua päivittäistä vastuutehtävää. Tehtävät olivat yhteisön huolehtimiseen tähtääviä, sillä yhteisö oli täysin omavarainen. Kylän laidalla kulki vuoristopuro, joka laskeutui lähteeseen, joka takasi koko kylälle puhdasta juomavettä. Pohjoisessa vuoristossa löytyi kuumia lähteitä, joiden ympärille kyläläiset olivat rakentaneet kylpyläkompleksin.
Lisäksi vuorten eteläpuolella oli hyvää ja hedelmällistä maata, jossa kyläläiset kasvattivat kasviksia, riisiä ja viljaa. Temppelin puutarhassa oli lukuisia hedelmäpuita, joista riitti koko kylän tarpeisiin. Lisäksi siellä kasvatettiin lukemattomia yrttejä sekä teepensaita ja teepuita. Lisäksi kylässä kasvatettiin siipikarjaa, lampaita ja vuohia sekä ruuaksi että kananmunien, villan ja maidon takia.
Toisin kuin monet muut lohikäärmesoturit, Mei olisi mielellään purjehtinut pois Lohikäärmesaarelta tutustumaan maan muihin kolkkiin. Hän oli käynyt vaeltamassa saaren sisällä olevilla vuorilla useaan otteeseen ja sieltä oli kirkkaalla säällä nähnyt miten suuremmat vuoret siintivät kaukana horisontissa ja kuinka iso saaren lähellä oleva manner oli. Manner olisi varmasti täynnä seikkailuja. Paljon enemmän, mitä pelkkä lohikäärmesaari voisi tarjota.
Meillä oli tapana poistua kylästä aamuharjoitusten ja päivittäisten tehtävien teon jälkeen. Hän tunsi lohikäärmesaaren kuin omat taskunsa ja hänestä oli mukavaa tutustua valeasussa myös saaren muihin asukkaisiin, jotka eivät kuuluneet lohikäärmesoturien suljettuun yhteisöön. Hän oli ystävystynyt usean kauppiaan ja maanviljelijän kanssa retkillään vuorten alapuolella olevaan kylään.
Kyllähän kyläläiset oikeasti tiesivät mistä Mei oli kotoisin, mutta he eivät lohikäärmesoturin mieliksi sanoneet koskaan mitään vaan antoivat Mein tutustua paikkoihin lohikäärmesoturien kylän ulkopuolelta. He myös kertoivat Meille mielellään kalastusretkistään tai vierailuistaan päämantereella, sillä jokaisen tarinan kohdalla Mein silmissä kiilui innostus vieraita maita ja niissä olevia seikkailuja kohtaan, vaikka seikkailut olisivatkin olleet vain turskanpyyntiä tai käsin tehtyjen pajukorien kaupittelua markkinoilla.
